Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, tervehtii Efesoksessa asuvia, Kris- tukseen Jeesukseen uskovia pyhiä. 2. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.3. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. 4. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. 5. Rakkau- dessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. 6. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! 7. Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden 8. tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. 9. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunni- telman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä 10. ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä. 11. Jumala on myös Mestarin pöydässä aterioiminen Miten opimme kuulemaan Herran äänen
Copyright © 1997, 2011 by Paul D. Norcross. All rights reserved. Originally titled: Dining at the Master’s Table: Learning to Hear the Voice of the Lord ISBN 978-0-9671353-0-4 Finnish Translation: Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Tämän teoksen tekstin ja kuvien jäljentäminen ilman lupaa painamalla, monistamalla, skannaamalla tai muilla tavoin kielletään tekijänoikeuslain mukaisesti. Muutamien lauseiden lyhyitä lainauksia, joita käytetään yksityistä henkilökohtaista tai ryhmässä tapahtuvaa opiskelua tai kirjan tarkastelua varten, suositellaan täysin eikä lupaa tarvita sellaisissa tapauksissa. Kaikki Raamatun paikat on lainattu 1933/38 Kirkkoraamatusta ellei toisin mainita. Raamattu Kansalle -käännös 2014 © ISBN 978-952-69390-0-1 Englanninkielisen laitoksen kustantaja Kingdom Faith Ministries International, Inc. PO Box 725 Charlemont MA 01339 USA E-mail: 8kingdom8@gmail.com Website: https://www.KingdomFaithMinistries.Org
Omistuskirjoitus Olen omistanut tämän kirjan monille opettajilleni Herrassa. Ensimmäisenä ja kaikkein suurimpana on Herrani ja Vapahtajani Jeesus Kristus, joka on yhä Opettaja. Hänen jälkeensä olen perinpohjaiset kiitokset velkaa vanhemmilleni, Marianille ja Edmundille, vaimolleni Ritalle ja niin monelle muulle Jumalan miehelle ja naiselle, jotka ovat rakkaudella ja kärsivällisyydellä auttaneet minua kasvamaan kuullakseni Herran äänen. Lopuksi ja suurella ilolla omistan tämän kirjan kaikille niille, jotka syvällä kaipauksella haluavat tuntea Kuninkaan läsnäolossa Mestarin pöydän ääressä aterioitsemisen mielihyvän ja aarteen. Myötävaikuttakoon se auttaen Jumalan ihmisiä voittamaan ja tulemaan kutsutuiksi istuutumaan Herran kanssa hänen valtaistuimelleen (Ilmestyskirja 3:21).
Kiitokset Tämä kirja on todella ollut rakkauden teko. En voi kuvitella tällaiseen projektiin ryhtymistä ilman Herran rakastavaa ohjausta ja viisautta. Hän teki työtä niin monen mainion kanssapalvelijan elämässä. Ilman heidän viisaita neuvojaan ja ahkeria ponnistelujaan oikolukemisessa, arvioimisessa ja tukemisessa, tätä kirjaa ei olisi voitu kirjoittaa. Herramme Jeesus Kristus, meidän Kuninkaamme, palkitkoon heitä kaikkia yltäkylläisesti.
Sisällysluettelo Esipuhe.......................................................................................................................................1 Johdanto .....................................................................................................................................2 OSA I Jeesus koputtaa – Avaatko oven? ...................................................................................8 1. Miten minä opin kuulemaan Herran äänen ............................................................................9 2. Miten Herra voi rakentaa seurakuntaansa teidän kauttanne ................................................16 3. Vastalääke haalealle seurakunnalle......................................................................................23 4. Hänessä pysyminen: Miten tarkistat pulssisi .......................................................................34 OSA II Syö mannaa Herran pöydässä .....................................................................................38 5. Haluaisitko lisää mannaa, poika?.........................................................................................39 6. Elämän leivän syöminen: miten Herraa palvellaan .............................................................47 7. Kasva luottamuksessa hänen ääneensä ................................................................................59 8. Parhaiksi ystäviksi tuleminen Herran kanssa.......................................................................71 OSA III Herra tuntee tien.........................................................................................................77 9. Harhautus vastaan ilmestys: miten ero huomataan ..............................................................78 10. Miten uskovat voivat tulla demonisoiduksi? .....................................................................88 11. Herran tie ...........................................................................................................................95 12. Kymmenen Pyhän Hengen oppituntia .............................................................................109 Kirjoittaja ...............................................................................................................................113 Loppuviitteet ..........................................................................................................................114
1 Esipuhe Kristinusko ei ole kokoelma sääntöjä ja oppeja, vaan totuuden ja rakkauden täyteinen elävä suhde meidän Isämme, hänen Poikansa, meidän Herramme ja Pyhän Hengen kanssa. Meidän Herramme suuri halu on olla läheisessä yhteydessä hänen seurakuntansa jokaisen miehen, naisen ja lapsen kanssa. Paul näyttää raamatullisia totuuksia meidän suhteestamme Herran kanssa ja hänen äänensä kuulemisesta tässä kirjassa Mestarin pöydässä aterioiminen; Miten opimme kuulemaan Herran äänen. Lisäksi hän käyttää omia kokemuksiaan kuvatakseen näiden totuuksien käytännöllistä luonnetta ja auttaakseen kristittyjä oppimaan Herran äänen kuulemisen, että he oppisivat tuntemaan hänen suunnitelmansa heidän elämäänsä varten sekä näkemään oman paikkansa Kristuksen ruumiissa. Kuten kaikissa Hengen asioissa yleensä, ihmisen liha tahtoo taistella näidenkin sivujen sisältämää opetusta vastaan. Liha tahtoo sanoa, ”se on liian helppoa ollakseen totta”, tai ”minä en ole vielä tarpeeksi hyvä”. Herra kuitenkin haluaa läheistä yhteyttä hänen ihmistensä kanssa ja sellainen yhteys on kaikkien heidän saatavilla. Mestarin pöydässä aterioiminen on yksinkertainen, piristävä ja rohkaiseva kirja niille, jotka haluavat vaeltaa Herran kanssa ja nauttia hänen läsnäolostaan elämässään. Ei ole mitään oikotietä, kuten tämän kirjan sivuilla paljastetaan, mutta ei ole myöskään mitään, jota voisi verrata siihen mielihyvään, jonka kokee hänen seurassaan hänen pöytänsä ääressä. Steve Strzepek
2 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Johdanto Mutsuko Yoneda ei voinut jättää huomioimatta Herran ääntä enää yhtään pidempään. Kolmen kuukauden ajan Herra oli yllyttänyt häntä pakenemaan kaupungista ja menemään kukkuloille. Hän tunsi hengessään Herran hellittämättömyyden niin voimakkaana, että hän tiesi, ettei voinut enää viivytellä. Mutsuko pakkasi lapsensa ja tavaransa ja kertoi työnantajalleen, joka oli hänen kälynsä, mitä Herra oli sanonut. Samana iltana hän löysi yöpymispaikan kaukana vuoristossa. Seuraavana aamuna Hiroshiman kaupunkia ei ollut enääi. Herran ääneen luottaminen Mutsuko oli oppinut luottamaan Herran ääneen. Hän oli rakentanut suhteensa Herraan sellaiseksi, että hän tunnisti Herran äänen ja päätti totella sitä. Hiroshimassa oli muitakin kristittyjä. Herra ei katso henkilöön (Roomalaiskirje 2:11; Efesolaiskirje 6:9). Hän yritti varmasti päästä yhteyteen jokaisen lapsensa kanssa. Jotkut heistä eivät kuulleet. Sananlaskut 3:5 & 6 Turvaa (luota) Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. 6. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Sana ”turvaa” sisältää merkityksen ”uskoutua”. Kun me uskoudumme Herralle, me jaamme sydämemme hänen kanssaan. Meidän täytyy haluta kuunnella Herraa, että hän voisi tasoittaa meidän polkumme eli ohjata meitä. Monet kristityt vievät huolensa Herralle, mutta heidän musertavat ennakkoluulonsa hukuttavat Herran ohjeen, neuvon ja opetuksen. Keskittyminen omiin ajatuksiin Herran ylistämisen asemasta ongelmien keskellä tuottaa aneemisia tuloksia. Itsekuormitettu sydän rukoilee ongelmaa, kun taas ylistyksellä kuormitettu sydän ylistää jatkuvasti Jumalaa hänen ratkaisujensa vuoksi ja saa tuloksia. Sydän, joka hautoo ongelmia arvostaa niitä enemmän kuin Jumalaa, enemmän kuin hänen kykyänsä ratkaista ongelmat. Toisaalta ylistävä sydän on nöyrä sydän. Jumala vastustaa ylpeyttä. Hänen armonsa menee nöyrille (I Pietarin kirje 5:5 ja 6). Jumala antaa armoansa enemmän niille ihmisille, jotka tulevat hänen eteensä hänen standardinsa mukaisesti (kiitos ja ylistys) kuin niille, jotka tulevat hänen eteensä oman standardinsa mukaisesti (itsekeskeisyys ja kiittämättömyys). Älkää nyt ymmärtäkö tätä väärin – Jumala kuulee omiensa huudot! On vain niin, että hänen äänensä ja rakastava yhteytensä kykenevät tunkeutumaan vain ylistyksen valmistamiin sydämiin. Miten kristitty voi siis alkaa rakentaa omaa suhdettaan Herraan sellaiseksi, että hän oppii, miten Herra työskentelee hänen hengessään? Apostoli Paavali teki sen viettämällä ensimmäiset kolme vuotta kääntymyksensä jälkeen ”yksin” Herran kanssa Arabiassa. Jeesus Kristus oppi 40 erämaassa viettämänsä päivän aikana, miten meidän Isämme työskenteli hänessä. Herra opettaa meille keinot, kun me opimme lähestymään häntä. Lähestyä Herraa Paras tietämäni tapa alkaa lähestyä Herraa on viettää päivittäin aikaa ylistäen ja kunnioittaen Isää. Kun sinä tulet uskollisesti hänen eteensä, hämmästyt siitä, miten sinun yhteytesi Jeesukseen syvenee ja miten paljon ohjeita hän tarjoaa sinulle. Psalmi 100:4 Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.
3 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Hänen porttinsa ja esikartanonsa viittaavat siihen temppelin pyhimpään osaan, missä Jumala asui Vanhan Testamentin aikana. Kerran vuodessa ylimmäinen pappi meni sisälle kaikkein pyhimpään keskustellakseen Jumalan kanssa. Jos ylipappi meni sinne epäpuhtaana ja synnissä, hän ei voinut jäädä eloon. Silloin hän olisi kuollut. Tänä päivänä, sen seurauksena, että me tunnustamme Jeesuksen Herraksi1, me olemme hänen asumuksensa2 ja me pääsemme hänen puheilleen. Me emme kuitenkaan usein pääse läheiseen yhteyteen hänen kanssaan ellemme ensin kiitä ja ylistä häntä ja tee parannusta synneistämme. Meidän uhrimme tänä päivänä on huuliemme ylistys3. Kiitollisesta sydämestä tuleva ylistys avaa pääsyn Herran yhteyteen. Hän tulee puhumaan suuria määriä meidän henkemme hiljaisessa kunnioituksen täyteisessä rauhassa. Matteuksen 7:18 – 25 sisältävät selventäviä totuuksia kristityille, jotka eivät ole oppineet kuulemaan Herramme Jeesuksen ja taivaallisen Isämme ääntä. Matteus 7:21 – 25 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. 24. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. 25. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ajan viettäminen Herran kanssa Miten me aiomme kuulla hänen puheensa ja tehdä hänen tahtonsa, jos me emme käytä aikaa hänen huuliensa lähellä? Miten me aiomme tuntea hänet (kirjaimellisesti tuntea kokemusperäisesti), jotta hän ei voisi sanoa ”minä en ole koskaan tuntenut teitä” – se on, minulla ei koskaan ollut aktiivista ja kestävää suhdetta teidän kanssanne – jos me emme käytä säännöllisesti aikaa Mestarin pöydässä aterioimiseen? 1 Roomalaiskirje 10:9 & 10 – Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; 10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. 2 I Korinttolaiskirje 6:19 – Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Efesolaiskirje 2:21 & 22 – jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; 22. ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. 3 Hebrealaiskirje 13:15 – Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. I Pietarin kirje 2:9 – Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
4 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Apostolien tekojen 3. luvussa sama inspiroitu ajatus on ilmaistu Pietarin vastauksessa Israelin miehille, jotka ihmettelivät halvaantuneen miehen parantamista Kauniin portin pielessä. Apostolien teot 3:19 – 24 19. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, 20. että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. 21. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta. 22. Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu. 23. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.' 24. Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki järjestään, jotka puhuneet ovat, ovat myös ennustaneet näitä päiviä. Aina kun minä luin näitä Pietarin puheen jakeita, minulla oli tapana olettaa, että ne kaikki toteutuivat Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana jo ennen helluntaita. Mutta pankaapa merkille, miten jakeessa 21 viitataan kaiken kohdalleen asettamiseen (apokatastasis – tarkoittaa ennallistaaii). Koska tämä ennallistaminen ei ole vielä tapahtunut, näiden jakeiden toteutuminen Apostolien tekojen 3. luvussa on edelleen käynnissä vielä tänäkin päivänä. Minun pointtini on tämä – Jeesus yhä puhuu uskoville tänään, ja meidän pitää kuulla hänen äänensä tänään. Meidän pitää kuulla kaikki asiat, mitä tahansa hän meille sanookin tänään, ei ainoastaan niitä sanoja, jotka ovat Raamatussa. Ilmestyskirja 3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen [seurustelen] hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Olet ehkä tuntenut tämän Herran äänen kuuntelemista koskevan totuuden ja olet aikaisemmin henkilökohtaisesti nähnyt sen uskollisesta soveltamisesta syntyvät hyödyt, mutta sen palo on jotenkin sammunut. Rutiinit ja kiireiset aikataulut, joita kohtaat, vastustavat ajan käyttämistä kahdestaan Herran kanssa. Tietenkin ne vastustavat! Saatana yrittää pitää siitä huolen. No mitä sinä voit sitten tehdä sen hyväksi? Sinä voit sytyttää tulen Herran avulla Kylmällä säällä ensimmäiseksi heti herättyäni menen usein pohjakerrokseen ja sytytän uudelleen tulen uuniin. Yöllä hiilet ovat palaneet melkein loppuun, ja minun on lisättävä uusia polttopuita. Mutta joskus, ennen kuin uudet puut syttyvät, minun on ensin lapioitava vanhat tuhkat pois ja käytettävä kuivia sytykkeitä. Voin joutua puhaltamaan hiiliin saadakseni ne leimahtamaan liekkiin, jotta sytykkeet syttyisivät. Toisin sanoen minun on tehtävä työtä saadakseni liekit näkyviin. Ne muutamat jäljelle jääneet hehkuvat hiilet eivät tuota paljon lämpöä. Meidän on tehtävä työtä Herran kanssa joka päivä pitääksemme tulemme palavana. Joillakin meistä menee koko päivä kylmän uunin kanssa ennen kuin lopulta tajuamme syyn siihen, miksi Herra tuntuu olevan niin kaukana.
5 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Jotkut lisäävät päälleen puhelinsoittojen villapaitoja hengellisille uskotuilleen. Toiset tömistelevät jalkojaan todeten, että heidän hengellinen lämpötilansa on laskussa. He yrittävät hieroa rivakasti hengellisen kylmyyden käsivarsistaan lukemalla lukemattomia todistuksia tai yrittävät lämmitellä jonkun toisen tulen ääressä osallistumalla loputtomiin seminaareihin. He näkevät hengityksensä huuruavan ja ihmettelevät, minne Herran tuli meni – kaikki vain siksi, että he unohtivat sytyttää tulen omaan tulisijaansa joka aamu hänen kanssaan. Saadaksemme liekit näkyviin meidän on käytettävä hyvää puuta, jota on kuivatettu nöyrällä synnin tunnustuksella (I Johanneksen kirje 1:9), joka on pantu ylistyksen ja kunnioituksen sytykkeiden päälle. Meidän on puhallettava liekkeihin – ehkä vienosti, ehkäpä kiihkeästi – Herran ohjeiden mukaan, ja sitten meidän on virkistettävä itseämme hänen liekkinsä lämmössä, kun tuli syttyy. Eikö olekin outoa, että minun on lämmitettävä uunini uudelleen joka aamu, jos haluan pysyä lämpimänä koko päivän. Jeesus teki niin. Eikö meidänkin pitäisi? Markus 1:35 Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili. Jumala ei kaada sinua kumoon kertoakseen sinulle asioita, jotka hän on varannut sinun tulisijasi hiljaista lämpöä varten. Hän ei huutanut Moosekselle tai Aabrahamille tai Samuelille. Huutamisen asemasta hän herätti Mooseksen huomion palavalla pensaalla. Mooses riisui kenkänsä ja oli tarkkana. Aabraham olisi voinut jäädä Harraniin perhebisneksen mukavuuteen ja Samuel olisi voinut kääntää kylkeä ja nukahtaa uudelleen joka kerta, kun hän kuuli Herran äänen. Ananias olisi voinut jatkaa omien asioidensa huolehtimista ja jättää huomiotta Herran viesti mennä parantamaan tuleva apostoli Paavali. Mutsuko Yoneda ei vain sattumalta herännyt eräänä aamuna kuullakseen Herran puhuvan hänelle. Kaikki nämä ihmiset olivat rakentaneet jatkuvan suhteen Herran kanssa tekemällä hänestä heidän parhaan ystävänsä. Tekemällä niin he olivat oppineet luottamaan hänen ääneensä. Sellaista luottamusta ei rakenneta satunnaisilla käynneillä Herran luona. Luottamus tulee suhteesta, joka on rakennettu usein toistuvien sydämestä sydämeen tapahtuneiden uskoutumisten varaan. Miksi emme kävisi Jeesuksen tulen ääressä useammin? Herran tunteminen Johannes 10:27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Sanan ”tunnen” tässä Johanneksen 10:27 on sama sana kuin Matteuksen 7:23. Se tarkoittaa tuntea kokemusperäisesti. Se on olla tiiviissä suhteessa. Niillä, jotka eivät tunne Ylipaimenen ääntä, ei ole riittävän kehittynyttä suhdetta hänen kanssaan. Silloin yleinen tulos on tuli, joka palaa matalalla intensiteetillä – haaleita hiiliä. Lammasten on kuultava Paimenen ääni. Meitä kaikkia vietellään liian kiireisillä elämäntavoilla; sellaisilla, jotka vievät Mestarin henkilökohtaisen ajan meidän kanssamme. Me kaipaamme hänen henkilökohtaisen neuvonsa lämpöä hänen sydämensä tulisijan ääressä. Me haluaisimme syödä täyden aterian hänen pöytänsä ääressä, mutta sen asemasta, jos ylipäätänsä istuudumme aterialle, se on vain välipala.
6 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Jumala ei valmista tulta meidän puolestamme – se on meidän joka-aamuinen tehtävämme. Mutta millainen ilo onkaan viettää aikaa kahdestaan hänen kanssaan hänen läsnäolossaan, kun hän tekee meidät kykeneviksi ottamaan pienet hiilemme ja puhaltamaan ne päivittäiseksi hengelliseksi rovioksi. Sanat, jotka hän jakaa takkansa ääressä, sisältävät ilmestyksen sanoja, joita me tarvitsemme rakentaaksemme hänen seurakuntaansa, jota tuonelan portit eivät voita (Matteus 16:13 – 19). Tällä tavalla me saamme ilmestysmannamme jokaista päivää varten. Näin me kasvamme häneen – aterioimalla hänen pöytänsä ääressä hänen tulisijansa vieressä. Jatkakoon Jumala hänen Poikansa ilmestämistä teissä joka päivä, kun te lähestytte häntä ylistyksessä ja kunnioituksessa oppiaksenne hänen äänensä luotettavuuden hengessänne. Vastuu Herralle Kenenkään ei ole yksinään mahdollista kantaa tällaisten asioiden opettamisen taakkaa ja vastuuta ilman Herralta tulevaa erityistä ohjausta. Sanoman väärinymmärtämisen seuraukset ovat kriittiset sekä lukijalle että tekijälle, jos yksikin henkilö vahingoittuu vaelluksessaan Herran edessä. Tämä on suurin huolenaiheeni esittäessäni tätä materiaalia Jumalan ihmisille. Kaikki me ikävöimme päästä lähemmäksi meidän Herraamme ja Vapahtajaamme kuullaksemme hänen kehotuksensa lohdutusta, hänen opastustansa ja hänen nuhteluansa kärsivällisenä isona veljenä, esirukoilijana, herrana ja tuomarina. Ja kuitenkin joillekin hänen lapsistaan käsite tai todellisuus läheisestä suhteesta Mestarin kanssa voi olla hämärä. Kanssauskovan Herralta saaman ilmestyksen synnyttämässä innostuksessa on tilaa sille, että kuulija loukkaantuu – ”Miksi Herra ei puhu minulle tuolla tavalla?” Vastaus ei ole jumalallisessa suosikkijärjestyksessä, sillä Jumalalla ei ole suosikkeja. Vastaus on tulisijassa palavassa tulessa. Pyhä Henki auttaa teitä valmistamaan sen, kun te liitätte itsenne häneen. On esitettävä kuitenkin yksi varoitus liittyen tähän prosessiin siitä, miten Herran ääntä opitaan kuuntelemaan: älkää ottako toisen henkilön kokemusta standardina itsellenne! Olen näissä luvuissa esittänyt oppina asioita Raamatusta parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan niin kuin Herra on minua ohjannut. Vaikka olen varma opista ja minulla on syvä jatkuva pyrkimys kasvaa hänessä edelleen, minun kokemukseni ja toisten ihmisten kokemukset, joita on esitetty tässä kirjassa, on nähtävä vain esimerkkeinä tai kuvauksina eikä oppina. Oppi ja kokemus eivät saa koskaan mennä sekaisin keskenään, sillä oletus, että Herra toimii teidän kanssanne täsmälleen samalla tavalla kuin jonkun toisen henkilön kanssa, on nopea reitti hengelliseen turhautumiseen. Antakaa Pyhän Hengen ohjata teitä. Sitä varten hänet on lähetetty. Toiseksi tässä on syytä huomioida vielä, miten Jumala päättää kommunikoida ihmistensä kanssa. Ilmestys tulee monella eri tavalla. Joillekin Herra kommunikoi kaikkein tehokkaimmin näkyjen ja unien kautta. Jotkut toteavat, että he saavat ilmestystä useimmiten ajaessaan autoa yksin, tai jopa ollessaan suihkussa. Jotkut näkevät selviä kuvia, kun taas toiset ovat oppineet, että ilmestys tulee heille sisäisenä tietämisenä, varmuutena hengessä. Vielä toisille ilmestys tulee sisäisenä kuulemisena, ja toisille, ehkä harvemmin, se on heidän ulkopuoleltaan tuleva kuultavissa oleva ääni. Tämä kirja ei ole luettelo niistä lukemattomista keinoista, joilla Jumala haluaa kommunikoida ja kommunikoi omien ihmistensä kanssa tänä päivänä. Tämä on pikemminkin kirja siitä, että uskollisesti saavutaan sovittuihin tapaamisiin Mestarin kanssa, ja että niin tekemällä opitaan nauttimaan aterioinnista läheisessä yhteydessä hänen pöytänsä ääressä. Niihin siunauksiin, jotka on varastoitu sellaisista tapaamisista Herran kanssa, sisältyy paljon läheisempi
7 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. kommunikointi Herran kanssa kuulemalla hänen äänensä. Sen tähden tämä kirja ei ole esitys Herran kyvystä ja kapasiteetista kommunikoida näennäisesti satunnaisiin aikoihin ja erilaisilla tavoilla tunkeutuen silloin tällöin teidän kiireisen elämäntapanne keskelle. Sen sijaan tämä on kirja elämäntavan kehittämisestä hänessä; sellaisen elämäntavan, joka fokusoituu uskolliseen ja säännölliseen saapumiseen hänen läsnäoloonsa ja siihen ilmestysmannan yltäkylläisyyteen, joka sieltä virtaa. Tämä on kirja pyrkimyksestä päästä suhteeseen Herran kanssa eikä pyrkimyksestä saada vain jokin kokemus. Siunatkoon Jumala teitä yltäkylläisesti, kun luette ja harkitsette hänen tämän kirjan sivujen takana olevaa sydäntään. Minun palava haluni on, että tämä kirja auttaa vahvistamaan teidän yhteytenne syvyyttä häneen, joka jatkuvasti koputtaa teidän ovellenne, joka suurella kaipauksella haluaa istuutua teidän kanssanne pöytänsä ääreen ja jakaa elämänsä syviä salaisuuksia ja näkyjä teidän kanssanne.
8 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. OSA I Jeesus koputtaa – Avaatko oven?
9 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. 1. Miten minä opin kuulemaan Herran äänen Rita ja minä olimme juuri menneet naimisiin eräänä ihastuttavan kauniina päivänä Vermontin osavaltiossa joulukuun loppupuolella. Muutaman yhteisen viikon jälkeen Rita palasi sairaanhoito-oppilaitokseen kevätlukukaudeksi ja minä jatkoin koulutustani laivastossa. Keväällä sain komennuksen toimia tykistöupseerina eräällä fregatilla. Rita liittyi seuraani Norfolkissa, Virginiassa aloittaaksemme toukokuussa uudelleen yhdessä elämämme avioliitossa. Niin me luulimme. Kesäkuun alussa laiva oli aikataulutettu lähtemään Välimerelle kuudeksi kuukaudeksi. Me rukoilimme, kunnes kasvomme sinertyivät, että laiva pysyisi satamassa. Määrättynä päivänä laiva kuitenkin lipui laituristaan ja höyrysi sataman kanaalia pitkin ajaksi, joka tuntui vastanaineista iäisyydeltä. Kului muutamia erityisen pitkiä työpäiviä 20 miehen osastoni kanssa. Sen lisäksi yöllisiä vahtivuorojani komentosillalla. Silloin minusta tuntui, että kuolisin hengellisesti, jos en alkaisi pitää laivalla Raamattukokouksia. Pyysin Jumalalta yhtä henkilöä, jolle voisin jakaa sanaa sinä päivänä. Sinä iltapäivänä eräs nuori merisotilas, joka oli alipursimies, ja minä juttelimme palvelukseni aikana laivan komentokeskuksessa. Hän oli innostunut siitä, mitä Herra voisi opettaa hänelle, ja me sovimme ajan illalla kahden päivän kuluttua jakaaksemme Jumalan sanaa vapaa-ajallamme. Hetki tuli, enkä ollut nähnyt väliin jääneiden päivien aikana ”Hiirtä”, niin kuin miehistö häntä nimitti. Viisi minuuttia sopimamme ajan jälkeen hän ei ollut vielä tullut ja minä aloin ihmetellä, tuliksiko hän ollenkaan. Pieneen tykistötoimistoon ahtautuneena aloin lukea Raamattuani. Pian ovelle koputettiin ja sisään astui Hiiri ja eräs ystävä, jolle hän oli todistanut ensikeskustelumme jälkeen. Ensimmäinen kokouksemme alkoi. Seuraavan vuoden loppuun mennessä Herra oli rakentanut tästä aloituksesta kolme aktiivista kokousta, joihin kuului yli 30 mainiota uskovaa. Se ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Työ oli vaativaa ja venyi usein yli 20 tuntisiksi päiviksi, seitsemän päivää viikossa. Jokaisella kokoukseen osallistuvalla henkilöllä oli kellon ympäri työtä tehtävänään. Kokousaikojen sopiminen oli mahdotonta, ja minä opin nopeasti kysymään Herralta kunkin kokouksen lopussa, milloin seuraava kokous pidetään. Hän aina antoi vastauksen ja aina se oli sellaisella hetkellä, että kaikki voivat osallistua. Joskus meillä oli vain yksi kokous viikossa. Toisinaan meillä oli neljä tai viisi. Mutta kun kysyttiin, Herra aina toimitti vastauksen. Minä opin kantapään kautta, että häneltä kysyminen on aina hedelmällistä. Omin päin päättäminen tuotti parhaimmillaan vain marginaalisia tuloksia. Hänen äänensä kuuleminen Eräs yö oli erityisen mieleenpainuva. Lopetin vahtivuoroni komentosillalla keskiyön aikaan, mutten kyennyt vielä nukkumaan. Olin liian virkeä neljä tuntia kestäneestä lähes keskeytymättömästä kielillä puhumisesta tehdessäni tehtäviäni. Siihen aikaan merellä oli usein rauhallista, kun lähellä ei ollut muita laivoja. Oli helppoa puhua Jumalalle täydellisesti ylistäen, kielillä puhuen ja rukoilla alemmilla kansilla Kristuksessa olevien veljieni puolesta. Vapauduttuani vahtivuorosta menin kävelemään laivan ylemmille kansille ja keskustelemaan Herran kanssa ennen nukkumaan menoa. Minä löysin pollarin ja istuuduin sen päälle. Pollarit ovat putkimaisia pullistumia, jotka nousevat esiin pareittain kannen läpi. Ne on päällystetty teräslevyllä ja ne ovat noin 60 cm
10 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. korkeita. Kiinnitysköydet kiinnitetään niihin, kun laiva sidotaan laituriin. Pollarit on sijoitettu laivojen reelinkien viereen, ja ne toimivat täydellisinä istuimina ohi lipuvan meren katselemiseen. Merellä oltaessa pollarin päällä istuminen on kuin itämainen tapa istua tammen alla – se on rauhallinen paikka pohtia asioita muuten niin kiireisen ympäristön keskellä. Vaikka laivalla oli nyt useita muita uudestisyntyneitä miehistön jäseniä ja toinen upseeri, siellä ei ollut ketään, jonka luo olisin voinut mennä pyytämään hengellistä neuvoa. Mutta istuessani pollarin päällä sinä yönä, minä opin jotakin, mitä en ikinä unohda. Aloin vuodattaa sydäntäni Jumalalle. Minä kaipasin Ritaa ja olin väsynyt useasta viikosta merillä. Olin kiitollinen, mutta aloin uupua. Tuolla hetkellä keskustellessani Jumalan kanssa sisäinen ääni kehotti minua katsomaan ylös tähtiin. Ne olivat kauniita ja kuu oli kirkkaampi kuin koskaan aikaisemmin. Silloin Herra sanoi hiljaisella sisäisellä äänellä, josta tiesin, ettei se tullut omista ajatuksistani: ”Paul, näetkö nuo tähdet tuolla ylhäällä? Näetkö kuun?” Minä hengähdin ja silloin hän sanoi: ”Minä laitoin ne sinne ylös sinua varten.” Silloin minun sydämeni suli. Näin Jumala vakuutti minulle, että hän oli aina vierelläni ja että elämäni oli hänelle tärkeä. Tiesin Psalmin 19:1 – 6 perusteella, että tähdet ja planeetat olivat paikoillaan erityisesti näyttääkseen Jumalan tekoja. En ollut kuitenkaan ajatellut, miten erityisiä ne olivat minulle ja kaikille Jumalan lapsille. Mutta mikä vielä tärkeämpää, se oli ensimmäinen kerta, kun tunnistin selvästi Herran äänen puhuvan minulle. Vaikka minä vietänkin nyt aikaa joka päivä Herran kanssa ja arvostan hänen puhettaan minulle juuri yhtä paljon kuin sinä yönä, tämä tapaus on tähän päivään asti säilynyt arvokkaimpana muistutuksena Jumalan rakkaudesta minua kohtaan. Matteuksen 10:30 ja Luukkaan 12:7 kirjoitukset kertovat, että Isä on laskenut päämme kaikki hiuksetkin. Voiko hän sitten olla yhtään vähemmän kiinnostunut sekä sydämesi iloista että taakoista? Psalmi 139:1 – 10 Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. 2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. 3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. 4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. 5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. 6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. 7. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? 8. Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. 9. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, 10. sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Rukouksen vaikutus Minä opin, että rukous jopa kuolleiden esineiden puolesta toimii! Minun edeltäjälläni tykistöosaston johtajana oli lempinimi – Luutnantti Pumklik. Usein, kun 5 tuuman tykki laukaistiin, eräs mikrokytkin petti, eikä ammus lähtenytkään putkesta. Kun kaikki odottivat tykin laukeavan valtavalla pamauksella ”pum” kuuluikin vain pieni kilaus ”klik”. Siitä lähtien kun alus oli laskettu vesille, sillä oli ammuttu harjoituskilpa-ammunnoissa vain 60 – 70 osumaa
11 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. sadasta. Kun aloitin tässä tehtävässä, sama tulenjohto- ja tuliasemahenkilöstö oli edelleen tehtävissään. Asia, jonka tein kuitenkin toisin: minä rukoilin. Ollessani ylhäällä taisteluasemassa, tykistön tulenjohtokeskuksessa, minä kykenin katsomaan alhaalla kannella olevaa eteenpäin osoittavaa tykkiasemaa ja puhumaan kielillä sen puolesta, että systeemi toimisi oikein ja että ammukset osuisivat maaliinsa. Meidän tuloksemme nousivat. Joka kerran alettuani rukoilla, kun kilpailimme laivaston vuosittaisissa harjoituksissa, meidän pistemäärämme oli 95 – melkein täydellinen. Ainoa ero oli rukous ja Jumalan siunaus. Kului vuosia ennekuin täysin tunnistin rukouksen vaikutuksen. Olin silloin reservin komentajakapteeni ja minut oli määrätty vuosittain pidettävissä kertausharjoituksissa kahden viikon ajaksi Atlantin laivaston esikuntaan. Tämä sattui olemaan se toimisto, missä säilytettiin kaikkien itärannikon laivojen kilpaharjoitusten tulokset. Ollessani siellä otin esille vanhan laivani tulokset. Merkinnät vahvistivat aikaisemmat matalat tulokset sekä korkeat tulokset palvellessani laivalla. Hämmästyksekseni näin, että jätettyäni laivan, kun menin uusiin tehtäviin, tulokset olivat pudonneet takaisin samoihin alhaisiin lukemiin. Tämä tapahtui useita vuosia myöhemmin eikä tämä tykkiasema suoriutunut koskaan enää uudelleen yhtä hyvin kuin se oli suoriutunut rukouksen vaikutuksesta. Opin kuitenkin luottamaan Herran apuun yhä enemmän. Kuuliaisena Herralle Lopulta laivalle tuli uusi komentaja. Siinä vaiheessa olin siirtynyt uuteen tehtävään laivalla, mutta kokoukset kasvoivat edelleen. Nyt miehistön jäsenten keskuudessa oli tapahtunut riittävästi ihmeitä – parantumisia; entiset huumeiden käyttäjät olivat kääntyneet Herran puoleen ja luopuneet aikaisemmista tavoistaan, laiskoista työntekijöistä oli tullut mallialiupseereita jne. – niin että se tiedettiin hyvin kautta koko laivan. Edellinen komentaja oli mainio mies, joka tuki kokouksia vahvasti, kun näki niiden tulokset. Hän jopa osallistui kerran jumalanpalvelukseen ja poistui kyyneleet silmissään. Kun uusi komentaja ilmoittautui palvelukseen laivalla, asiat muuttuivat lähes välittömästi. Uusi kapteeni (Suomessa kommodori; suom. huom.) käski pian minua lopettamaan kristillisten kokousten pitämisen laivallaan, joten vein ne ”maan alle”. Eräänä yönä minut kutsuttiin neljältä aamuyöllä hänen omaan hyttiinsä keskustelemaan jostakin naurettavan merkityksettömästä ongelmasta. Sitten hän paljasti kutsun varsinaisen syyn. Hän kertoi minulle, että kristillisten kokousten pitäminen ilman hänen lupaansa ja muulloin kuin sunnuntaisin oli laitonta. Miten uskalsin pitää kokouksia hänen selvien määräystensä vastaisesti! Uhattuaan minua sotaoikeudella selvän käskyn tottelematta jättämisestä hän haastoi minut pilkkaavalla loppukommentilla: ”Miksette kysy Jumalaltanne, ettekö voisi pitää kokouksia sunnuntaisin niin kuin kaikki muut maailmassa tekevät?” Sanoin, että kysyisin varmasti ja poistuin hänen hytistään. Taakse poistu! Jumalaa ei pilkata Jälleen ulos pollarille. En kyennyt nukkumaan ja minusta tuntui kuin vatsani olisi revitty auki. Masentuneena ja lannistuneena huusin Herralle pimeässä. Katsoin keula-aallon himmeää valkoista hehkua, kun se huuhtoutui taakse laivan sivulla. Kuunneltuaan minua kärsivällisesti Herra alkoi puhua minulle. Hänen hiljainen sisäinen äänensä vakuutti minulle: ”Minä vahvistan ja vyötän sinut, eikä minua pilkata.”
12 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Kaksi iltaa myöhemmin näin kapteenin tuolissaan komentosillalla. Tiesin, että minun piti kertoa hänelle ne sanat, jotka Herra oli sanonut minulle. Ruorihytissä oli pimeää. Sanoin: ”Anteeksi herra kapteeni.” ”Mitä asiaa teillä on luutnantti Norcross?” hän vastasi. Kerroin hänelle, että olin tehnyt niin kuin hän oli käskenyt ja kysynyt Herralta, miksi en voisi pitää kokouksia vain sunnuntaisin niin kuin minun hänen mielestään pitäisi tehdä. Sitten sanoin: ”Tämä on, mitä Herra sanoi minulle: ’Minä vahvistan ja vyötän sinut, eikä minua pilkata.’” Kapteeni nousi tuolistaan. Silloin näin tämän muutoin niin ylpeän miehen nöyrempänä kuin koskaan, kun hän sanoi hämmästyneenä: ”Sanoiko Herra tuon teille?” Jatkoin kristillisten kokousten pitämistä laivalla ilman jälkiseurauksia – ainakaan häneltä. Kerran erään pitkän varustelujakson aikana telakalla Englannissa olimme tehneet aikataulun Raamattukurssille, jonka pitämiseen kokonaan meni monta tuntia joka päivä. Seminaari pidettiin sillä aikaa, kun olimme kolmen viikon varustelujaksolla Portsmouthissa, Englannissa. Yhden kurssi-istunnon jälkeen eräs sähkömiehistäni tuli luokseni hämmentyneen näköisenä. ”Mikä on vialla?” Minä kysyin. Hän tiedusteli oliko valoille tapahtunut mitään siinä kokonaan sähköllä valaistussa huoneessa, jossa pidimme kurssia. Kerroin hänelle, että ne olivat kunnossa. Hän mainitsi ottaneensa sulakkeet pois kurssin istunnon aikana ”tehdäkseen meille kepposen”. No sähkömiehethän tietävät, mitä he tekevät sulakkeilla. Hän oli tyrmistynyt kuultuaan, että lamppurivi ei edes vilkkunut, vaikka niiden piirin sulakkeet oli poistettu kokonaan. Minä iloitsin. Päätin olla välittämättä hänen uppiniskaisesta teostaan. Herra oli hänet jo tuominnut. Opin olemaan tuottamatta Jumalalle pettymystä Eräänä iltapäivänä olimme ankkurissa Solumin lahdella Libyan rannikon edustalla. Se oli kansainvälisten vesien suhteellisen kuuma paikka, jota sekä Venäjän että Yhdysvaltain laivat käyttivät ankkuripaikkana sataman ulkopuolella tehtäviä korjauksia ja ylläpitoa varten. Toinen laivueemme hävittäjä oli ankkurissa laivamme tyyrpuurin puolella mailin päässä. Laivueen komentaja, amiraali, oli tuolla laivalla. Hänen oli määrä vierailla laivallamme sinä päivänä. Mutta oli ongelma. Molempien laivojen helikopterit olivat huollossa ja meri oli liian töyssyinen pienen veneen vesille laskemista varten. Amiraali oli jumissa ilman kyyditystä. Olin kävellyt kannella peräpeilille, joka on peräkannen takaosassa. Lähestyin apulaiskomentajaani ja aseupseeriani, jotka tuijottivat reelingin vieressä toista laivaa. Tullessani paikalle varapäällikkö nosti käsivartensa ja sanoi: ”Eikö olisikin hienoa kyetä tyynnyttämään meri?” En tiennyt halusiko hän pilailla kustannuksellani vai oliko hän tosissaan, mutta juuri silloin Herra käski minun tehdä se – komentaa merta ja tuulta tyyntymään. ”Mutta Herra,” minä sanoin, ”entä jos se ei tapahdukaan? Minun esimieheni ajattelevat, että olen tärähtänyt ja heittävät minut pois laivalta.” Herra vastasi nopeasti ja sanoi: ”Minä teen sen, jos vaadit sitä minun nimessäni.” Minä keksin kaksi syytä lisää olla tekemättä sitä ja se hetki meni ohi. Minusta tuntui, että olin tuottanut Jumalalle pettymyksen ja tunsin itseni murskatuksi. Tiedän yhä tänä päivänä, että jos minulla olisi ollut uskoa totella Herran antamaa ilmestystä joitakin mahtavia asioita olisi tapahtunut. Tähän päivään asti edelleen kuvittelen, komennettuani merta ja tuulta tyyntymään Jeesuksen Kristuksen nimessä, itseni sanomassa apulaispäällikölle: ”Varapäällikkö, kertokaa kapteenille, että hänellä on viisi tuntia aikaa viettää amiraalin kanssa eikä minuuttiakaan enempää!” Mutta se hetki meni ohi. Ne kaksi muuta upseeria menivät pois ja jäin yksikseni reelingin äärelle. Surussani sanoin Jumalalle, että jos hän ikinä antaisi sellaisen ilmestyksen minulle uudelleen, en enää milloinkaan luhistuisi pelosta.
13 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Toinen mahdollisuus Noin viisi tuntia myöhemmin olin jälleen vahdissa komentosillalla. Tässä vaiheessa olimme nostaneet ankkurin ja höyrysimme koilliseen Kreetaa kohti. Merelle oli laskeutunut niin paksu sumu, ettemme kyenneet näkemään edes laivan keulaa. Sumutorvet soivat koko ajan kansainvälisen lain vaatimusten mukaisesti ja sijoitimme radiopuhelimella varustetun miehen vahtiin ylös laivan keulaan. Jopa avomerellä sumu aiheuttaa vaaralliset olosuhteet, koska laivan pysäyttämiseen saattaa mennä monta mailia ja koska tutkat saattavat pettää. Komentosillalla oli kuitenkin hiljaista. Vahtivuorossa olevat tilannekuvaoperaattori, ruorimies, konehuonepäivystäjä ja pursimies hoitivat kukin hiljaa tehtäviään ja muutamat keskustelivat matalalla äänellä. Kun seisoin komentosillan ikkunan ääressä tähyillen sumuun, Herra kuiskasi: ”Paul, sumun voi hälventää.” Minä ilahduin. Muutamaa tuntia aiemmin laivan peräkannella olin tuottanut Jumalalle pettymyksen. Tuntui todella hyvältä, että Jumala antoi minulle jotakin tekemistä – minusta tuntui, että Jumala antoi minulle toisen mahdollisuuden. Hiljaisella ja tasaisella äänellä kuiskasin ikkunaan päin: ”Jumala, kiitos siitä, että hälvennät sumun Jeesuksen Kristuksen nimessä.” En ollut vielä oppinut yksinkertaisesti komentamaan Herran ilmestyksen kautta antamia asioita tapahtumaan, joten tässä vaiheessa minä vielä pyysin Jumalalta aina, kun toimin hänen minulle antaman ilmestyksen mukaan. Kului muutamia sekunteja eikä mitään tapahtunut. Sitten Jumala sanoi: ”Se oli hyvä, Paul, ja minä aion tehdä sen. Mutta haluan sinun sanovan sen vähän kovempaa.” Ei ongelmaa. Siinä olin vain minä ja komentosillan ikkuna. Minä voisin helposti korottaa ääntäni muutamalla desibelillä paljastamatta itseäni. Yritin uudelleen: ”Jumala, Jeesuksen Kristuksen nimessä, kiitos että hälvennät sumun.” Tällä kerta tuntui kuin Herra olisi taputtanut minua olkapäälle huomatessani, että taaskaan ei ollut tapahtunut mitään. ”Se on hyvä, Paul, ” hän sanoi uudelleen hengessäni, ”mutta tällä kertaa haluan sinun sanovan sen tarpeeksi kovaa, että kaikki komentosillalla kuulevat sen.” Sydämessäni aloin vajota alas. ”Mutta Herra …” Pääsin niin pitkälle vastauksessani ennen kuin hän väläytti mieleeni sen lupauksen, jonka olin tehnyt aikaisemmin ollessani peräkannella. – ”Jos sinä ikinä annat sellaisen ilmestyksen minulle uudelleen, minä lupaan, etten enää milloinkaan luhistu pelosta.” Tiesin, että minun oli huudettava kovalla äänellä, ja ainoa keino tietää varmasti Herran olevan tämän takana oli tehdä se. Komentosillan hiljaisen kiireen keskellä minä huusin: ”JUMALA, JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMESSÄ, KIITOS ETTÄ HÄLVENNÄT SUMUN!” Komentosillalle laskeutui hiljaisuus. Äkkiä minusta tuntui, että pääni takana oli tuhannen watin polttimo lämmittämässä niskaani. Kaikenlainen keskustelu loppui. Katsoin ulos ikkunasta selkä komentosillan muihin osiin päin. Ei tapahtunut mitään. Mitä tehdään sellaisella hetkellä? Päätin teeskennellä jatkavani tehtäviäni kuten tavallisesti. Tähyilin vieressäni olevan tutkan näytön tumman varjostimen alle ja katsoin, kun näytön säde teki täyden kierroksen. Oli kulunut vain pari kolme sekuntia, mutta ne tuntuivat ikuisuudelta. Ensimmäisenä tilannekuvaoperaattori huusi: ”Vau!” Katsoin ylös tutkan näytöstä ja näin sumun hälvenneen laivalta kokonaan. Itse asiassa se oli vetäytynyt täydet viisi mailia muodostaen ringin laivan ympärille ja ympyrän sisällä oli kirkas auringon paiste. Me kaikki olimme hyvin hämmästyneitä. Jonkun ajan päästä sumuvahdin
14 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. yksityiskohta varmistettiin. Sumu pysyi kuin seinä viiden mailin päässä joka suuntaan laivan ympärillä vahtivuoroni loppuun asti – vielä 45 minuuttia. Sillä hetkellä, kun lähdin komentosillalta mennäkseni alas vahtivuoroni loputtua, sumu laskeutui takaisin laivan päälle ja pysyi siinä vielä muutamia tunteja. Anna Herran hälventää sumu Minä uskon, että Herra haluaa hälventää sumun jok’ikisen uskovansa elämästä. Minä uskon, että hän haluaa opettaa jokaiselle, miten olla varma hänen äänestään heille. Hän teki sen Moosekselle palavan pensan kautta. Hän teki sen Samuelille tämän oppiessa nuorena poikana palvelemaan Herran edessä temppelissä. Minä uskon, että hän tekee sen teille niin että voitte oppia kuulemaan hänen äänensä – miltä se kuulostaa teidän hengessänne. Se tulee olemaan teille erilainen kuin se on ollut minulle juuri samoin kuin Samuelille se oli aivan erilainen kuin Moosekselle – ja Paavalille, apostoli Johannekselle ja ”eräälle opetuslapselle” Ananiaalle. Te ette ole vähempiarvoisia Herralle. Minä uskon, että hänen halunsa olla yhteydessä teidän kanssanne ei ole vain teidän sydämenne kaipaus, vaan se on myös hänen. Minun rukoukseni on, että tämä kirja auttaa jollakin tavalla oppimaan ilon, joka tulee Mestarin äänen kuulemisesta, siihen luottamisesta ja sen tottelemisesta. Tämä on se aarre, Herran puheääni, jota psalminkirjoittaja niin valtavasti arvosti, kun hän lauloi Psalmissa 119. 11. Minä kätken sinun sanasi (Hebr: emrah – puhe, lausuma, puhuttu sana4) sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan. 49. Muista sana (Hebr: dhavar – sanoa tai puhua), jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon. 50. Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi (emrah) minua virvoittaa. 103. Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi (emrah)! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. 105. Sinun sanasi (dhavar) on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. 130. Kun sinun sanasi (dhavar) avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä. 133. Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi (emrah) äläkä salli minkään vääryyden minua hallita. 4 Molemmat hebrean kieliset sanat, emrah ja dhavar, viittaavat puhuttuihin sanoihin. Nämä jakeet täytyy ymmärtää siinä valossa, että Herra on puhunut ne Daavidille. Näillä kahdella sanalla on suora vastine Uuden Testamentin kreikan kielisessä sanassa rēma, jota opiskellaan myöhemmissä luvuissa. Kaikki nämä kolme sanaa viittaavat puhuttuun sanaan (vastakohtana kirjoitetulle sanalle). Kun Jumala puhuu, se on aina ilmestystä kuulijalle. Daavid kätki sydämeensä, mitä Jumala puhui hänelle. Hänen toivonsa ja lohtunsa oli siinä, mitä Herra hänelle puhui. Herran ääni oli Daavidille makeampi kuin hunaja ja se oli hänen jalkojensa lamppu. Hän kunnioitti syvästi, mitä Herra hänelle puhui ja halusi Herran ohjaavan äänellään hänen askeleitaan. Sellaiset keskustelut olivat aarteita hänelle ja ne antoivat hänelle ymmärrystä. Nämä ja monet muut siunaukset ovat kaikki Herran äänen kuulemisesta tulevaa hyötyä. Lukekaa myös V Mooses 28:1 – 14.
15 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. 161. Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi (dhavar). 162. Minä riemuitsen sinun puheestasi (emrah), niinkuin suuren saaliin saanut. 169. Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi (dhavar) jälkeen. Muistakaa: Herra on innokkaampi puhumaan teille kuin te hänelle. Hän johtaa teidät syvempään suhteeseen ja hänen teille antamansa reitti on erilainen kuin muille, koska jokainen hänen lapsistaan on ainoalaatuinen. Olen käyttänyt omaa esimerkkiäni vain kuvatakseni, miten Herra päätti työskennellä minun kanssani. Jumalalla on erityinen henkilökohtainen harjoitusohjelma itse kullekin teistä, joten älkää huolestuko, jos toisten kokemukset eivät ole samanlaisia kuin teidän. Minä rukoilen, että kukin teistä kykenee kirjoittamaan paljon paremman kirjan kuin tämä kertomuksistaan, miten Herra työskentelee teidän kanssanne.
16 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. 2. Miten Herra voi rakentaa seurakuntaansa teidän kauttanne Ennen kuin tutkimme, miten Herra voi toimia teidän kauttanne rakentaakseen seurakuntaansa, katsotaanpa, miten hän opetti tämän opetuslapsilleen. Seuraavia jakeita tarkastellaan usein siinä merkityksessä, että Kristus rakentaa seurakuntansa, mikä tietenkin on varsin totta. Mutta niissä on syvempi totuus hänen rakentamismenetelmästään, joka tulee selväksi asiayhteydessä. Matteus 16:13 – 17 13. Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" 14. Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista". 15. Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" 16. Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". 17. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Hyvää työtä Pietari! Herra kehui Pietaria tämän vastauksesta, koska Pietari sai sen Isältä ilmestyksen kautta. Jumala haluaa antaa ilmestystä lapsilleen – joka tapauksessa kolme I Korintolaiskirjeen 12. luvussa luetelluista pyhän hengen ilmenemishyödyistä koskee ilmestyksen vastaanottamista (tiedon sanat, viisauden sanat ja henkien arvosteleminen). Ilmestys kuulostaa tosi isolta, mutta Jumala ei koskaan tarkoittanut sitä sellaiseksi. Jumala haluaa kyetä puhumaan lastensa kanssa avoimesti ja usein niin kuin kuka tahansa isä. Tässä Pietari oppi ehkä ensimmäistä kertaa, miten tämä toimii. Jeesus opettaa strategiaa seurakunnan rakentamiseksi Sitten Jeesus sanoi jotakin asiayhteydessä Isältä tulevan ilmestyksen kuulemiseen. Hän hahmotteli hämmästyttävän suunnitelman maailmanlaajuisen seurakunnan tulevaa rakentamista varten. Matteus 16:18 & 19 18. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. 19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” Tässä keskustelussa Pietarin kanssa ei tarkoiteta Jeesuksen identiteettiä, eikä hänen kallion kaltaista luonteensa aspektia, vaikka I Korinttolaiskirjeen 10:4 häneen viitataankin kalliona. Ajatus, jota Jeesus esittelee Pietarille näissä Matteuksen jakeissa, ei ole hänestä itsestään kalliona, vaan ylhäältä tulevasta ilmestyksestä, joka on se kallio, jolle seurakunta tulee rakentaa. – Tästä Pietari oli juuri saanut esimerkin. Jeesus puhuu ilmestyksen vastaanottamisesta. Päivästä toiseen Herra rakentaa seurakuntaansa tällaiselle ilmestykselle, jonka Isä oli juuri antanut Pietarille. Sinä ja minä, me emme ole riittävän nokkelia selvittääksemme, miten hänen seurakuntansa rakennetaan! Me tarvitsemme ilmestystä pysyäksemme hyvin kavalan ja pahan vihollisemme,
kingdomfaithministries.orgRkJQdWJsaXNoZXIy MTU1OTMyMg==