89 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Miksi Raamatussa ei ole helluntain jälkeen kertomuksia uskovista, jotka ovat tulleet demonisoiduiksi? Vaikka helluntain jälkeen ei olekaan kertomuksia, joissa käytettäisiin ilmaisuja ”demonisoitu” tai ”riivattu”, on kolme kertomusta, jotka näyttävät selvästi uskovien olleen pahojen henkien riivaamina ja niiden lisäksi kaksi kertomusta, jotka antavat ymmärtää tämän tapahtuneen. Ensimmäinen kertomus koskee Ananiasta ja Safiiraa Apostolien teoissa. Ananias ja Safiira Apostolien teot 5:1 – 3 Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, 2. ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen. 3. Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Sanotaanko tässä kertomuksessa, että Ananias tai hänen vaimonsa oli riivattu tai demonisoitu? Ei. Olivatko he demonisoituja? Kyllä – ainakin minun mielestäni saatanan täyttäessä henkilön sydämen tuloksena on demonisoitu yksilö. Olivatko nämä kaksi ihmistä uudestisyntyneitä uskovia? Tässä sitä ei kerrota, mutta miksi he antaisivat rahaa apostoleille, jos he eivät olleet? Minkälaisia henkiä tässä tilanteessa oli? Tässä viitataan valheen ja petoksen henkiin, ja ehkä siellä oli useita muitakin mukaan lukien kuoleman henki. Diotrefes, uudesti syntynyt noita Seuraava kertomus, joka kannattaa ottaa huomioon, kertoo Diotrefeestä. Hän kontrolloi seurakuntaansa. Minä kutsuisin häntä kristityksi noidaksi, koska hän harjoitti epäjumalallista kontrollointia Jumalan kansaa kohtaan. III Johannes 9 ja 10 Minä kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan. 10. Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta. Diotrefes oli seurakunnan johtaja. Hän toimi myös noitana, koska hän kontrolloi toisten seurakuntaansa kuuluneiden kristittyjen vaellusta. Sanotaanko siinä, että hän oli demonisoitu tässä tapauksessa ylpeyden hengen toimesta? Ei. Ilmaisiko hänen käytöksensä kuitenkin, että hän oli demonisoitu uskova? Erittäin selvästi kyllä. Seurakunnan johtajalla, joka haluaa olla ensimmäinen, joka menee niin pitkälle, että panettelee pahansuovasti toista uskovaa, ja joka kontrolloi seurakuntansa ihmisten käyttäytymistä, sekä heittää ihmisiä ulos seurakunnastaan pelkästään sen takia, että nämä ovat olleet tekemisissä toisen Herran palvelijan kanssa – hänellä on enemmän kuin yksinkertainen, alistumaton lihallinen asenne. Diotrefes oli kristitty, jonka olisi pitänyt tietää paremmin. Hän ei ollut vauva, joka ei vielä ole oppinut vaeltamaan rakkaudessa. Hänen vaelluksensa ei ollut kuin jonkun luonteeltaan heikon ihmisen, joka päätti tehdä syntiä jouduttuaan kiusaukseen. Diotrefes oli noita (kontrolloija), joka oli oman paikallisen seurakuntansa pää! Minä uskon, että ylpeyden henki harhautti hänet
RkJQdWJsaXNoZXIy MTU1OTMyMg==