61 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Israelilaiset eivät olisi kuolleet erämaahan, jos he olisivat hyljänneet sydämensä paatumuksen ja oppineet kuulemaan Herran äänen. Tämä viesti on tänä päivänä yhtä elintärkeä Jumalan kansalle kuin se oli Israelille. Me emme pääse hänen lepoonsa, jos me emme herkistä sydämiämme nöyryyteen ja kuule hänen ääntänsä. Herran läsnäoloon ja hänen äänensä kuulemiseen liittyy suuri lepo. Alistunut sydän Kuuliainen ihminen alistuu pyhälle hengelle. Me voimme pyytää pyhää henkeä opettamaan meille, miten Herran läsnäoloon päästään ja opitaan kuulemaan hänen äänensä. Tämä ei tapahtune yhdessä yössä. Herra testasi – en sanonut, että hän aiheutti pahaa, sairautta, tauteja, kärsimystä ja muita sellaisia asioita, jotka tulevat saatanasta – hän kuitenkin testaa meidän päättäväisyyttämme osana hänen henkilökohtaista opintosuunnitelmaansa nähdäkseen luotammeko me häneen uskollisesti vai emme. Hän on Herra eikä hän muutu (Malakia 3:6). Hänen metodinsa on yhä sama tänä päivänä. Hän tulee johtamaan meidät erämaan peruskoulutuksestamme luvattuun maahan, jonka hän on merkinnyt meitä varten, jos me olemme uskollisia vähimmässä, kuten itsekurissa kuullaksemme hänen äänensä. Älkääkä erehtykö tässä. Kullakin meistä on oma tehtävämme Kristuksen ruumiissa, luvattu maa valloitettavana hänen kirkkaudekseen. Me saamme selville tehtävämme, kun me opimme aterioimaan hänen pöytänsä ääressä. Nöyrtykää kuin lapset Mitä olisi tapahtunut, jos Israel olisi tullut Jumalan eteen pienen lapsen kiitollisella ilolla? Miten iloinen Herra onkaan, kun me vain haluamme viettää aikaa hänen kanssaan! Meidän pitäisi olla kuin lapsia hänen läsnäolossaan. Vanhemmat rakastavat ja rohkaisevat lastaan ja he pyrkivät jatkuvasti ohjaamaan lasta viisauteen, oikeanlaiseen ajatteluun ja rakastavaan tottelevaisuuteen. Lapsi ei epäile vanhempiensa rakkautta ja hyviä aikomuksia häntä kohtaan. Israel kuitenkin sekä epäili että valitti. Jumala oli murheellinen 40 vuoden ajan. On paljon hauskempaa olla lapsena Isän edessä ja nauttia hänen läsnäolostaan kuin valittaa. Joskus me valitamme salakavalasti huomaamatta sitä itse. Miten usein me olemme kuulleet kristittyjen esimerkiksi kysyvän, mikä on Herran tahto heidän elämässään? ”Herra, jos se on sinun tahtosi…” – nämä ovat monien rukousten tutut alkusanat. Ne kuulostavat nöyriltä, mutta ovat todellisuudessa turhautuneen rukous. Vain harvat lapset kysyisivät koskaan, mikä on heidän vanhempiensa tahto. Miksi? Koska lapset ovat niin läheisessä yhteydessä vanhempiensa kanssa, että siinä tuskin tarvitaan paljon arvailua. Herran tahdon kyseenalaistaminen rukouksessa nousee usein läheisyyden puutteesta hänen kanssaan. Mikä vielä pahempaa, joskus sellaiset kysymykset saattavat versoa ylpeästä uskonnollisesta hengestä, joka haluaa kuulostaa nöyrältä. Rakastavat vanhemmat antavat jatkuvasti neuvoja ja ohjeita lapsilleen varsinkin, jos nämä etsivät niitä innokkaasti. Jumala kertoo lapsilleen vapaasti, mitä hän haluaa heidän tekevän, kun hän haluaa heidän tekevän sen. Kärsivällisesti Herran äänen kuulemaan oppiminen on vielä alokkaiden peruskoulutuskautta eikä sotilaiden jatkokoulutusta. Päätös haluta kasvaa Tässä vaiheessa monet kristityt turhautuvat. Jumalan vaatimus on nöyryys hänen edessään. Minä ehdotan seuraavaa testiä valmiutemme mittariksi valmistuaksemme peruskoulutuskaudelta. Valitammeko me yhä Herran ylistämisen asemasta silloin, kun asiat näyttävät
RkJQdWJsaXNoZXIy MTU1OTMyMg==