65 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Hebrealaiskirje 11:1 ja 2 (Kirkkoraamattu 1933/38) Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. 2. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Hebrealaiskirje 11:1 ja 2 (Kirkkoraamattu 1992) Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. 2. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Hebrealaiskirje 11:1 ja 2 (Jumalan Kansan Raamattu) Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, vakaumus asioista, jotka eivät näy. 2. Sillä siinä ovat vanhat saaneet todistuksen. Usko ja ilmestys Näissä Hebrealaiskirjeen 11. luvun jakeissa määritellään eräs tärkeä uskon ominaisuus. Uskoa harjoitetaan, kun toimitaan ilmestyksen mukaan. Mitä tarkoitetaan kussakin edellä esitetyssä Hebrealaiskirjeen 11:1 käännöksessä lausekkeilla ”mikä ei näy”, ”mitä ei nähdä” ja ”jotka eivät näy”? Ilmestystä. Ilmestystietoa ei saada aistien kautta. Se saadaan Hengen kautta, ja usko lepää ja toimii ilmestystiedon varassa. Jokainen näistä tässä luvussa luetelluista hämmästyttävistä ihmeistä tuli, kun ensin oli annettu ilmestystä. Ihmeet tapahtuivat ilmestyksen toteutuessa, kun vastaanottajat toimivat uskossa Herralta ensin saamansa ilmestyksen rēma-sanan mukaan. Asiat mitä toivotaan Hebrealaiskirjeen 11:1 ovat asioita, joita koskien ilmestys oli annettu. Jumalan ihmiset saivat hyvän todistuksen astuessaan eteenpäin uskossa ilmestykseen. Uudessa Kirkkoraamatussa sanotaan, että Jumala on antanut hyvän todistuksen isistä, meidän uskon esi-isistämme Vanhassa testamentissa. Usko on varmuutta saadusta ilmestyksestä. Meillä ei ole vaikeuksia astua eteenpäin ja toteuttaa, mitä Jeesus pyytää meitä tekemään, kun me tulemme vakuuttuneiksi hänen sanojensa luotettavuudesta yksityisessä rukouskamarissamme. Täsmälleen tästä syystä tämän luvun uskovia on arvostettu; Jumala antoi heille todistuksen. Suurempi usko edellyttää suurempaa ilmetystä Useimmat meistä lukiessamme Hebrealaiskirjeen 11. lukua toivomme, että meidän uskomme olisi samanlainen usko kuin Mooseksella, Aabrahamilla ja Eenokilla oli. Tosiasia on kuitenkin, ettei heillä ollut sen suurempaa uskoa kuin meillä. Mitä heillä sitten oli? Herran ääni oli heille läheinen ja tuttu. He olivat kehittäneet sellaisen suhteen Herran kanssa, että luottivat hänen ääneensä riittävästi totellakseen häntä. Katsotaanpa tätä. Hebrealaiskirje 11:3 3. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla (rēma), niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Maailma on rakennettu Jumalan rēma-sanalla, ja me hyväksymme tämän tosiasian uskon kautta. Jumala puhui maailman olemaan sanoilla. Jumala on valo. Hän on ilmestyksen valo. Kun Jumala puhui, se oli inspiroitua puhetta, rēma-sanoja. Hänen sanoissaan oli voima silloin ja niissä on voima tänä päivänä. Opetelkaa toimimaan niiden mukaan niin tulette näkemään niiden voiman omin silmin.
RkJQdWJsaXNoZXIy MTU1OTMyMg==