82 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Harhauttavat henget Harhauttavan hengen tarkoitus on saada ihminen ajattelemaan olevansa oikeassa, kun hän itse asiassa onkin väärässä. Harhautus sokaisee uskovatxvi niin, etteivät he näe Herran todellista tahtoa saaden heidät usein luulemaan, että he todella tekevät hyvin! Harhauttavat henget tarjoavat väärää ilmestystä. Harhauttavan hengen sokaisemana ihminen, joka ei näe Herran todellista ilmestystä, käyttää Raamattua usein väärin oikeuttaakseen väärää käytöstään ja vahvistaa sen oikeellisuutta väärällä profetialla. Vaikka Raamatussa on monia mielenkiintoisia esimerkkejä, on Joosafat erityisen kiehtova, koska yhteys tunteiden ja harhauttavan hengen välillä on niin ilmeinen. Joosafat seurasi isäänsä Aasaa Juudan kuninkaana. Sekä Aasa että Joosafat auttoivat puhdistamaan paljon maata (vaikkakaan ei kokonaan) epäjumalan palveluksesta ja näkivät mahtavia voittoja taistelukentällä Herran hämmästyttävän avun ansiosta. He hallitsivat peräkkäin yhteensä 66 vuotta. Sillä aikaa epäjumalan palvelus rehotti Israelin jäljellejääneissä kymmenessä sukukunnassa. Jokainen Israelin kuningas oli edeltäjäänsä huonompi tehden pahaa Herran edessä. Tämä huipentui lopulta kaikista kuninkaista kaikkein pahamaineisimpaan – Aahabiin ja hänen kurjaan vaimoonsa Iisebeliin. Molemmat, sekä Aahab että Iisebel, palvelivat baalia ja murhasivat Jumalan profeettoja, miten vain tahtoivat. Tulee helposti mieleen, että jumalallinen ja uskollinen kuningas kuten Joosafat ymmärtäisi välttää Aahabin ja Iisebelin kaltaista seuraa kaikin keinoin. Ei Joosafat. II Aikakirja 18:1 Niin Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa. Joissakin tämän jakeen käännöksissä sanat ”lankoutui Aahabin kanssa” käännetään ”liittoutui Aahabin kanssa avioliiton kautta”. Hän naitti poikansa Aahabin tyttärelle! Suosittelisiko kukaan kristitty vanhempi avioitumista Hitlerin, Stalinin tai jonkun muun sellaisen despootin tyttären kanssa? Miksi Joosafat olisi ollut niin tyhmä, varsinkin Jumalan selkeiden ohjeiden valossa välttää kaikkia jumalattomia liittoja pakanakansojen kanssa heidän epäjumalien palveluksensa vuoksi (V Mooses 7:2; Joosua 23:7 ja 8, jne.)? Aahab oli Iisebelin kanssa selvästi epäjumalan palvelija ja Iisebel oli siidonilainen, baalia palveleva pakana. Avioliitto Aahabin ja Iisebelin tyttären kanssa oli selkeästi vastoin kaikkea, mitä Joosafat tiesi tehdä. Juudassa olisi ollut sitä paitsi varmasti paljon sopivia vaihtoehtoja. Joosafatin tunteet olivat kuitenkin mukana tilanteessa. Kyseessä ollut nainen ei ollut asian ydin, vaan Joosafat tunsi sydämessään kaipausta liittää Israel ja Juuda takaisin yhteen. Joosafat kaipasi syvästi kansallista uudelleen yhtenäistymistä ja hänen tunteensa voittivat hänen paremman tietonsa välttää yhteen kietoutumista sisaruskansaan, joka oli hyljännyt Jumalan. Me voimme tänään katsoa taaksepäin jälkiviisaasti, mutta me emme todella ymmärrä niitä voimakkaita tunnesiteitä, joita Joosafatilla oli ”juuriensa” ja hengellisen perintönsä tähden. Messiaaninen juutalainen nykyaikana ymmärtänee paremmin Joosafatin kaipausta, mutta sekin on vain pinnallinen vertaus hänen tunteidensa todellisen syvyyden kanssa. Näennäisesti Jumalallisen oikeutuksen varjoamana Joosafat siirtyi Jumalan tahdon ulkopuolelle. Muutamia vuosia myöhemmin Joosafat suostui menemään sotaan Aahabin kanssa Syyriaa vastaan valloittaakseen takaisin Israelin menettämän kaupungin Gileadin Raamotin. Joosafatilla oli vielä jonkin verran taipumusta jäljellä kysyä neuvoa Jumalalta ennen sotaan lähtöä. Siksi hän vaati saada kuulla Jumalan profeetalta (Miikalta) Aahabin tarjoamien 400 väärän profeetan asemasta.
RkJQdWJsaXNoZXIy MTU1OTMyMg==