80 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. Kun yli kaksi ja puoli miljoonaa valittajaa solvaten vaati Moosesta viemään heidät takaisin Egyptin orjuuteen, ja maailman suurimmat taistelujoukot olivat silminnähden järjestäytymässä hyökkäykseen – silloin Mooses julisti kansalle: ” Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään” (II Mooses 14:13). Miten Mooseksella saattoi olla sellainen mielenmaltti tämän kriisin keskellä? Helposti. Hänellä oli suhde Herran kanssa. Aikaisemmassa keskustelussa päivää tai kahta aikaisemmin Herra oli jo kertonut Moosekselle, mitä hän aikoi tehdä (katso II Mooses 14:1 – 12). Siksi Mooses kykeni helposti hallitsemaan tunteensa ja pysymään sielussaan rauhallisena. Jos kristityt vain ilmoittautuisivat Herralle joka päivä ja söisivät hänen päivällispöytänsä ääressä, he kykenisivät hallitsemaan omat sielunsa ja välttämään ryntäileviä tunteita. Jeesuksen pöytänsä ääressä toimittama henkilökohtainen tieto tekee kristityt kykeneviksi olemaan pelkäämättä suuronnettomuuden iskiessä. Meidän Jumalamme on laskenut meidän päämme kaikki hiuksetkin (Matteus 10:30; Luukas 12:7). Psalmissa 139 kerrotaan, että hän tietää istuimmepa tai nousimme ja ymmärtää ajatuksemme kaukaa. Kun hän kerran tietää kaiken tämän, hän varmasti myös tietää meidän jokaisen katastrofimme, jokaisen pelkomme ja jokaisen meitä vaivaavan huolen. Eikö hän voisi auttaa meitä kulkemaan meidän omien Jordan-virtojemme ja Punaisten meriemme poikki? Jos hän jo tietää meidän huolemme, eikö meidän pitäisi kyetä ilmaisemaan ylistyksemme tunteellisesti stressaavien olosuhteiden keskellä? Kärsivällisyys selkkauksessa ei tarkoita toimettomuutta. Se tarkoittaa ylistyksen lisäämistä Jumalalle, kun odotetaan, että hän pelastaa. Luukas 21:19 19. Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän. Tunteet ovat ihania niissä jumalallisissa tarkoituksissa, mihin ne on suunniteltu. Ollessaan vailla sielun hallintaa ne voivat kuitenkin olla este Herran äänen kuulemiselle. Niistä voi myös tulla yksinkertainen reitti pahojen henkien vaikutukselle tai riivaustilalle. Entäpä sitten uskova, jolla ei ole tunneongelmia, joka on yltäkylläisesti siunattu, täynnä iloa, mutta ei vielä kuule tai ei ole varma, että hän kuulee Herran äänen? Täsmälleen tämä tilanne kohtaa usein kristittyjä, jotka eivät ole vielä kehittäneet luottamusta kuulemaansa Herran ääntä kohtaan. He haluavat kovasti kuulla Herran ääntä, mutta ovat kuitenkin niin epävarmoja siitä, että he huolestuvat. Turhauduttuaan he kääntyvät jonkun toisen ohjauksen puoleen toivoen saavansa saman kokemuksen. Kaikki tämä rakentaa epäuskoa, ei uskoa. On pelkkä tosiasia, että vain Pyhä Henki voi johtaa ihmisen Herran läsnäoloon, ja Pyhä Henki voi tehdä niin ainoastaan ihmisen luottaessa häneen auttajanaan ja oppaanaan, joka auttaa ihmistä tässä tehtävässä. Huolestuneisuus (luottamuksen sijaan) siitä ohjaako Pyhä Henki meitä kuulemaan Herran ääntä voi tulla sielullisesta tunteesta. Orastava sielullinen tunne voi alkaa hallita ihmisen sielua juuri samalla tavalla kuin henkilöllä, jonka syventyminen ongelmiinsa estää saamasta ilmestystä häneltä, joka voi ratkaista ne. Paras tietämäni keino sielullisten tunteiden tukahduttamiseksi on kunnon annos äänekästä ylistystä. Huutakaa ylistystä Herralle niin kauan kuin on tarpeen hiljentääksenne sielulliset
RkJQdWJsaXNoZXIy MTU1OTMyMg==