79 Copyright © 2020 by Heikki Pekkarinen and Paul D. Norcross. All rights reserved. luetteloida ihmisten persoonallisuuksia kaavamaisesti eri lajeihin ja tyyppeihin – Jumalan muunnelmat ovat loputtomat! Keskeistä on kuitenkin alkaa ymmärtää joitakin avainmekanismeja, jotka estävät kristittyjä kuulemasta Herran ääntä. Yksi suurimmista esteistä on hallitsemattomat tunteet. Tunteellinen syventyminen ongelmaan nujertaa kyvyn erottaa Jumalan pieni hiljainen ääni ihmisen hengessä hänen omasta sisäisestä myllerryksestään. Jotta Herra voisi ohjata meitä poluillamme, meidän täytyy haluta kuunnella. Monet kristityt tuovat vaikeutensa Herran eteen ja heidän intensiivinen syventymisensä niihin hukuttaa Herran ohjeen, neuvon, opetuksen ja johdatuksen. Kuten tämän kirjan johdannossa mainittiin, itseensä syventyminen sen asemasta, että syventyy Jumalaan ylistyksessä ja kiitoksessa, tuottaa sielun inspiroimia tuloksia. Itsekuormitettu sydän esimerkiksi rukoilee ongelmaa, mutta ylistyksen kuormittama sydän rukoilee uskon täyteistä ratkaisua. Tulokset ovat usein epätavallisia! Ongelmassa asuva sydän on pohjimmiltaan itsekeskeinen sydän. Itsekeskeisyys on usein mitä suurimmassa määrin ylpeyttä. Ongelmiin tartutaan tiukemmin kiinni kuin Jumalan kykyyn ratkaista ne. Toisaalta ylistävä sydän on nöyrä sydän. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon (I Pietari 5:5 ja 6). Niille annetaan enemmän armoa, jotka tulevat hänen eteensä hänen standardiensa mukaisesti (ylistys ja kiitos) eikä omien standardiensa mukaisesti (itsekeskeisyys ja kiittämättömyys). Älkää nyt ymmärtäkö väärin – Jumala kuulee lastensa tunteen täyttämät huudot! On niin, että hänen äänensä ja rakastava yhteytensä kykenevät tunkeutumaan vain ylistyksen valmistamiin sydämiin. Yksi suurimmista avaimista tunteiden hallinnassa, kun opetellaan kuulemaan Herran ääntä, on lopettaa ongelman rukoileminen ja kehittää itsekuri Herran ylistämiseen. Ylistäjät ratkaisevat ongelmia, koska Herra tekee työtä ylistäjien eikä valittajien kanssa. Yrittäessään pyytää Herralta ilmestystä tietääkseen, mitä tehdä, tunteidensa vallassa oleva kristitty rukoilee usein näin: ”Herra, minä en voi sietää tätä ongelmaa enää. Sinun täytyy tehdä jotain. Miksi et ole kuunnellut? Minä tarvitsen ratkaisun tähän ongelmaan nyt heti!” Kaikki me varmasti olemme olleet kiusauksessa rukoilla näin! Me olemme ehkä tehneet sen huomaamattamme, koska olemme yksinkertaisesti pitäneet sellaista asennetta syvällä sydämessämme. Sellainen ajattelu voi olla hyvin salakavalaa. Joskus voimme havaita etsivämme Herran kättä hänen kasvojensa asemasta – rukoillen ongelmaamme sen asemasta, että ylistäisimme hänen voimaansa tilanteessa. Käden ja kasvojen välinen ero on välissä oleva sydän. Ongelman ratkaisusta enemmän huolestunut sydän rukoilee ensin Herran kättä puuttumaan tilanteeseen. Kristitty, joka etsii ensin hänen kasvojaan, ylistää ja kiittää saavuttuaan valtaistuinsaliin Herran läsnäoloon ja laittaa ongelman hänen jalkojensa juureen vasta, kun saa kutsun tehdä niin. Herran ylistämiseen valtaistuinsalissa uhrattu rukous on paljon tehokkaampi kuin rukous epätoivon komerossa. Mooses on mahtava esimerkki miehestä, joka oppi vastaanottamaan ilmestystä erittäin tunnepitoisten olosuhteiden keskellä. Kenellä meistä olisi mielenrauhaa kuulla Herran ääni Punaisen meren reunalla? Ylistäjällä sitä olisi.
RkJQdWJsaXNoZXIy MTU1OTMyMg==